Kiikalasta.
Marrask. 9 p. 1903.
Paljon on ollut puhetta nyt päättyneestä wapaawiikosta ja kylläpä se onkin ollut monessa suhteessa puheen aihetta antawa wiikko.
Kaikilla palkollisilla on kyllä tiedossa, mitä he owat edellisenä wuotena ansainneet ja saaneet kootuksi, mutta kaikilla ei luullakseni ole wielä selwillä, mitä owat menettäneet tämän wapaawiikon aikana. Sen he ehkä osapuilleen tietäwät, mitä he owat menettäneet kukkarostansa, waan se, mitä he owat menettäneet henkisestä ja ruumiillisesta toimintakywystään, on heille wielä tuntematon salaisuus.
Moni on wielä wanhan tawan mukaan uhrannut wiimeisenkin roponsa kuningas alkohoolin wiina-alttarille palwellaksensa häntä ja täyttääksensä hänen pohjatonta pussiansa, sillä hän on hirmuinen hallitsija. Ei hän säästä nuorta, ei wanhaa, ei hän huoli lasten itkusta eikä puolisoitten rukouksista. Kaikki hän rutistaa rautaisella kourallaan eikä häntä woi saada niin lujien lukkojen taa, ainakaan wielä, että hän ei pääsisi pahoja tekemään. Hän pistäytyy aina wälistä pienille huwimatkoille, warsinkin näin parempi liikkeisinä aikoina. Niinpä pistäytyi tämä arwoisa herra erään täältä Kiikalasta olewan ukon rattaille ja tuli tänne erästä täällä kirkonkylässä pidettäwää huutokauppaa katsomaan ja pitipä wielä pienet manööweritkin täällä t. k. 4 p:n illalla k:lo 10 ja 11 wälillä Kirkonkylän ja Wanhankylän wälisellä maantiellä. Wäkeä sillä ruhtinaalla oli aika tawalla ja aseitakin oli useapaakin laatua: kiwiä ja seipäitä ja olipa joku rewolwerikin joukossa, koska kuului useita laukauksia, mutta luultawasti ei kukaan saanut mitään pahempaa wammaa, koska ei ole siitä mitään kuulunut. Eiköhän olisi jo aika että ajattelisitte, mitä teidän rauhaanne sopii ja jättäisitte moiset hullutukset tekemättä ja miettisitte jotakin muuta iltahuwia, joka olisi wähän siistempää kuin edellä kerrotut manööweriretket. Asiassa olisi myöskin isännillä paljon tekemistä sellaista, joka on täällä Kiikalassa jäänyt tekemättä, sillä täällä on isäntäwäen mielestä raittiusasia aiwan turhaa puuhaa, sillä he eiwät ota osaa mihinkään raittiusrientoihin, lukuunottamatta paria kolmea isäntää. Isäntämiehet täällä waan tekewät seuraa tohtori puteliuksen kanssa. Se on heidän paras ystäwänsä ja nuoremmat seuraawat wanhempain esimerkkiä. Olisi suotawa täälläkin, että isännät ottaisiwat tämän asian paremmin miettiäksensä, sillä asia on siksi tärkeä. Toiwoisin, että ensi wuotena ilmestyisi useampi isäntämies Kiikalankin raittiusseuraan. Se poistaisi monta epäkohtaa, jotka owat pahana esimerkkinä nousewalle sukupolwelle sekä häpeäksi koko ihmiskunnalle. Näin kuitenkin arwelee
Pekka.
