Tulipalo Hirvelässä (1900)

Uusi Aura 24.4.1900

  — Tulipalo Kiikalassa. T. k. 20 p. pääsi tuli irti Kiikalan pitäjän Hirwelän kylässä maanwiljelijä Kalle Laaksosen omistamassa puimakone- ja pärehöylärakennuksessa häwittäen rakennuksen perustuksiaan myöten sekä kaikki sisällä löytywät tawarat ja karjanrehun. Ainoastaan höyrykone saatiin waiwoin pelastetuksi.

   Tulen irtipääsöstä ei wielä warmaan tiedetä, mutta luullaan sen päässeen höyrykoneesta.

Varkauksia Yltäkylässä (1904)

Uusi Aura 20.4.1904

  — Kaikki warkaalle kelpaa. Kummallinen waras liikkui Kiikalan pitäjän Yltäkylässä t. k. 13 p:än wastakkaisena yönä. Mainitun kylän Kiijon tilalla oli hewonen kuollut ja se oli wiety wainiolle haudattavaksi, mutta kuinkas käwikään? Kun haudankaiwajat aamulla tuliwat paikalle, niin huomasiwat he, että hewonen oli muuttunut ihan toisen wäriseksi. Siltä oli wiety nahka pois kenenkään tietämättä. Nahka waan oli ollut niin raskas, että woro ei ollut jaksanut sitä pitkälle kuljettaa, waan oli jättänyt sen kapsäkkiinsä erään asunnon kohdalle tien laitaan, josta se sitten löydettiin.

Uusi Aura 29.5.1904

  — Warkaus. T. k. 25 p:n wastaisena yönä warastettiin Kiikalan Yltäkylässä kauppias Strömin kauppapuodista rahaa ynnä useammanlaatuista tawaraa. Warkaasta on sittemmin saatu tieto. Tämä oli eräs naapuritalon renki, joka tehtyänsä tekosensa pakeni saunan lawalle ja kätki warastamansa tawarat saunan penkin alle.

Suomen Kansa 30.6.1904

  — Kaikki warkaalle kelpaa.  T. k. 11 päiwänä warastettiin Kiikalan Yltäkylän Kaskiselta wasikan maksa, kieli ja etusorkat. Samassa ulkohuoneessa oli kyllä laatikoita warustettuna munilla sekä muuta parempaa tawaraa, mutta eiwät olleet miellyttäneet warasta, koska oliwat saaneet olla aiwan koskemattomina ja rauhassa.

Hevosvarkaus Rekijoella (1904)

Uusi Suometar 23.4.1904

Hevosvaras liikkeellä (1904)

Uusimaa 19.2.1904

Kiikala.

  — Hewoswaras liikkunut Kiikalassa. T. k. 6 päiwää wastaan yöllä ilmestyi Kiikalan pitäjän Yltäkylän Johanssonin torpan pihaan wähäinen, ruskea hewonen. Hewonen oli walkeana waahdosta ja perin wäsynyt, koska sitä oli ajettu aiwan wiimeisiin woimiin asti. Torppari J. kertoi että hän yöllä oli kuullut pauketta owelta, mutta kun oli sydänyönaika, niin ei lähtenyt heti ulos katsomaan kuka kolinaa piti. Aamulla löysi hän ainoastaan hewosen kerrotusta tilasta, mutta ajajaa hän ei ensinkään tawannut.

  Hewosella oli luokkawarustukset ja perässä hywässä kunnossa olewa uskelalainen reki.

  Mistä tämä hewonen on warastettu ei warmuudella tiedetä. Nummen pitäjän Millolassa kuuluu saman päiwän wastaisena yönä warastetun hewosen ja mahdollista on että se hewonen on tänne Kiikalaan kiirehtinyt.   

Suomen Kansa 22.2.1904

  — Hewoswaras liikkeellä. T. k. 6 päiwää wastaan yöllä koputettiin Kiikalan Yltäkylän Johanssonin torpan owelle jotenkin tuntuwasti. Kun torpan omistaja meni owelle kysymään, kuka sisälle pyrkijä oli, koska ei rohjennut öiseen aikaan ja kylän syrjässä päästää sisälle tuntematonta, niin ei hän saanut mitään wastausta. Koputus uudistettiin taasen wähän ajan kuluttua.

    Mietittyään kotwasen, astui torppari ulos katsomaan, kuka koputtaja oli. Tultuaan pihalle ei hän nähnyt muuta kuin hewosen, joka oli aiwan wäsyksiin ajettu. Ja waikka hän katseli ja etsi hewosen omistajaa, joka owella oli kolkuttanut, niin ei hän mitään löytänyt.

    Hewonen on wähänläntä ja wäriltään ruskea. Waljastettuna oli se luokkaan ja perässä oli sillä hywä uskelalainen reki.

   Äskettäin saatiin tietää telefoonitse, että Nummen pitäjän Millolasta oli samaa lauwantaita wastaan yöllä warastettu hewonen.

   Ehkä on mainittu hewonen warastettu Nummen pitäjän Millolasta ja sitte jätetty Kiikalaan, josta saadaan tarkemmin tietää.

   Samaan aikaan on mainitun pitäjän Immolasta warastettu isännän ja palwelustytön aiwan uudet waatteet.

Tulirokkoa Rekijoella (1901)

Sanomia Turusta 26.2.1901

Uusi Aura 26.2.1901

Perillisiä etsitään (1873)

Suomen Wirallinen Lehti 8.2.1873

Testamentti- ja perinnönasioita.

  150(3-3)  Koska lastenopettajan, Hirwelän kylästä Kiikalan pitäjässä, Juhana Gustaw Lindrosin waimo Helena Jaakontytär wainajan kahdesta edellisestä naimisesta siitetyt lapset, pojat Juhana Holm ja Elias Ek owat lähteneet paikkakunnasta pois eikä tiedetä missä he oleskelewat, niin kehoitetaan täten, Kihlakunnanoikeuden Kiskon ja Kiikalan pitäjäin käräjäkunnassa tänään tekemän päätöksen mukaan, mainitut Juhana Holm ja Elias Ek yön ja wuoden kuluessa tämän jälkeen tulemaan Juhana Gustaw Lindrosin luokse saamaan ne perut, jotka heille pesänkirjoituksessa Helena Jaakontyttären jälkeen määrättiin, oikeuden menettämisen uhalla siihen wast'edes; joka 3 kerta ilmoitetaan.  Kiskossa, 27 p. syyskuuta 1872.

Kihlakunnanoikeuden puolesta:
Wentzel Rotkirch.

Kirjelmä Kiikalasta (1904)

Uusimaa 22.1.1904

[Uudeltamaalta ja lähiseuduilta]

Kiikala.

  —  Kirjelmä Kiikalasta. Eipä usein ole näkynyt pitäjämme uutisia Uusimaan palstoilla, ja koska tätä lehteä kuitenkin pitäjäämme lewiää, niin pälkähtipä päähäni keneltäkään lupaa kysymättä kyhätä pieni pätkä Kiikalan riennoista ja pyrinnöistä, siinä toiwossa, että näkisin sen jonakin päiwänä "Uusimaan" maaseutukirjeitten joukossa.

  Siwistystyötä on täällä koetettu woimien mukaan tehdä. Niinpä owat paraillaan kansakoulujatkokurssit käynnissä Komisuon kansakoululla, joihin useita wanhempiakin ihmisiä on innolla ja uutteruudella yhtynyt. Tästä päättäen onkin siwistyksenharrastus siis melkoisen suuri. Oppilaiden luku on 40, ja annetaan heille opetusta maksutta. Kurssit alkoiwat jo joulukuun 1 pnä wiime wuonna ja jatkunewat ehkä maaliskuun loppupuolelle, kestäen kaikkiaan noin 150 tuntia. Johtajana toimii kansak. opettaja J. J. Luukko, muina opettajina taas rowasti J. A. Kerppola sekä ylioppilas Armas Kerppola.

  Raittiustyötä on myöskin uutteruudella harrastettu. Oliwatpa täällä uuden wuoden alkupäiwinä  — Turun piiritoimikunnan puolesta  — raittiuskurssitkin, joissa useat puhujat esiintyiwät, walaisten esityksiään hauskoilla tauluilla ja pieniä kokeita näyttämällä. Warmaankin jättiwät nämä kurssit kiikalaisten mieliin hauskan, kiitollisen muiston. Raittiusyhdistyksemme "Walonsäde II" piti wuosikokouksensa Komisuon kansakoululla t. k. 16 pnä alkaen klo 6 ip. Wuosikertomuksesta näkyy, että seuraan on sen ensimäisen toimintawuoden aikana liittynyt 154 jäsentä, mutta niistä on poismuuton takia eronnut 8 ja kuoleman kautta 1 jäsen; rikkomisen ja muitten syitten tähden on erotettu 31 jäsentä, joka luku osottaa, että useat wielä ottawat raittiustyön liian keweältä kannalta. Wiime wuoden kuluessa on seuran keskuudessa pidetty 8 toimikunnan-, 4 piiritoimikuntain-, 4 piiri- ja 5 yleistä jäsenkokousta sekä 10 iltamaa, joissa on pidetty yhteensä 26 puhetta ja esitelmää, esitetty muutamia näytelmäkappaleita ja useita wuorokeskusteluja, luettu kertomuksia, lausuttu runoja y. m. Seuran tilikirjasta näkyy, että seura wiime wuodelta jäi welkaa 21: 94 p:iä, jota wastassa kuitenkin on pieni kirjasto y. m. omaisuutta.

  Seuran esimieheksi walittiin yksimielisesti entinen esimies, opettaja J. J. Luukko. Toimikuntaan tuliwat kuulumaan entinen talollinen A. Tähtinen, nahkuri J. Hildén, rustitilall. poika K. Stén sekä neidet Olga Stén ja Martta Mikkola. Paitsi tätä toimikuntaa, walittiin wielä 5-henkilöinen kirjallisuuswaliokunta ja 6-henkilöinen huwitoimikunta. Tilintarkastajiksi tuliwat tehtaankirjuri J. O. Sundell ja taloll. poika Kalle Wasenius sekä heidän waramiehikseen taloll. J. Tamminen ja taloll. poika Kustaa Wasenius.

  Seuraa edustamaan Turun raittiuspiirin wuosikokouksessa Salossa walittiin taloll. J. Saksén ja A. Juselius, taloll. poika M. R. Heininen sekä neidit Hilma Kaskelin ja Lempi Lempinen. Sortawalassa kesällä pidettäwään yleiseen raittiuskokoukseen ei ainakaan wielä katsottu woitawan walita wirallista edustajaa.

  Paitsi näitä asioita, keskusteltiin wuosikokouksessa useista seuran edistystä ja waurastumista koskewista asioista y. m.

  Kunnassamme alkaa helmikuun 1 pstä toimia neljäs kansakoulukin Johannislundin lasitehtaalla, jossa näihin asti on ollut waan seisowa pientenlasten koulu. Kaikilla tawoin koetetaan siis pyrkiä eteenpäin siwistyksen ja edistyksen tiellä.   —  Toiste enemmän. Hywää jatkoa uudelle wuodelle toiwottaa 

" Mars A."       

Talvinen ruokavaras (1901)

Länsisuomen Työmies 3.1.1901

  Warkaankin toimeentulo on talwella waikeampi. Kiikalan pitäjässä Kiwilä nimisessä torpassa kuleskeli kaiken syksyä öiseen aikaan muuan tuntematon wieras porstuassa olewasta kaapista ruokailemassa ja pisteli poskiinsa milloin lihaa, milloin makkaraa ja milloin mitäkin. Ottipa wielä toisinaan tyngätkin pois owelta. Owen kautta ei tämä wieras kuitenkaan kulkenut, waan winnin ikkunan kautta. Lumen tultua alettiin pitää silmällä tuon tuntemattoman wieraan jälkiä ja ryhdyttiin toimenpiteisiin sen pyydystämiseksi. Yritys onnistuikin — näätä joutui satimeen ja sai turkillaan maksaa syömänsä lihan ja makkarat.   — Laki on ankara.

Tasa-arvoisuutta kiikalalaisittain (1910)

Uusi Aura 18.1.1910

  — Se tasa-arwoisuuden periaate naisten ja miesten suhteen, jota jo wuosia on saarnattu, alkaa wihdoin ruweta käytännössä toteutumaan Kiikalan Raswalan torpparikulmalla. Oli siellä kerran ylen tawalliset tupatanssit erään torpan tyttären touhusta, jonne myöskin jokunen oli wiitsinyt waiwata itsensä. Mutta luultawasti oliwat kyläin poikaset katsoneet ylen tämän arwokkaan tilaisuuden ja koko wierasjoukko oli sentähden kaikki samaa maata kuin maalarin housut. Tämä kai harmistutti neitiläitä ja pian alkoi impien sydän sappea syytää toisilleen, kunnes syntyikin oikein miehekäs rytäkkä jossa  ei suinkaan kirojakaan säästetty. Olipa eräs Perttelin puolelta olewa tyttö puukollakin uhannut. Tässä menee raakuus, hywät hulikaanitytöt, niin pitkälle ettei sitä siedä teidän hienot lakkinne. Sietäisi kaunistaa wähäsen sydäntäkin, jotta kaswaisi ylewämpi, jalompi ihminen, ettei niin alhainen raakuus saisi seudun mainetta tahrata, sanoo kirjeenwaihtajamme.

Toijan Ilves myyty kiikalalaiselle (1898)

Uusi Aura 15.1.1898

  — Myyty maatila. Kiskon pitäjän Toijan kylässä olewan Ilwes-nimisen maatilan on sen omistaja tilallinen Erik Johan Wiman myynyt eräälle maanwiljelijälle Kiikalan pitäjästä. Kauppahinta lienee ollut noin 11,000 mk. ja eläke.

Osuusmeijerin alimeijerskan toimi (1904)

Uusi Suometar 5.1.1904

Kvartsilouhimo uudelleen käyttöön (1911)

Aamulehti 20.12.1911

   — Unohtunut kwartsilouhimo Kiikalassa uudelleen käytäntöön. Kiikalan lasitehtaan omistaja, tehtailija H. Silwen, on pannut uudelleen käytäntöön Kiikalan Röysän kylässä olewan wanhan kwartsilouhimon, joka wiime wuosikymmenien aikana oli joutunut wallan unohduksiin, kunnes hra Silwen wanhoista geologisista kartoista sai louhimosta selon.

   Louhimoa paraikaa puhdistetaan ja on siitä jo hiukan louhittukin. Kwartsi on laadultaan mitä parhainta ja lumiwalkoista.

  Noin 50—60 wuotta sitten, kun louhimossa työskenneltiin, kuuluu siitä saatu kwartsi käytetyn ikkunalasin walmistukseen. Ja myöskin nyt käytetään louhimosta saatua kwartsia lasinwalmistukseen Kiikalan lasitehtaalla.              —  Tur. San.

Kansakoulun jatkokurssi (1903)

Uusi Suometar 12.12.1903

  — Kansakoulun jatkokurssit alkoiwat t. k. 1 p. Kiikalan Komisuon kansakoululla. Oppilaita on 37, joista m. m. 4 on jo niin paljon tämän maailman tuulia tunnustellut, että päälaki on alkanut kumottaa. Waikkapa hiukset eiwät olekaan heidän päistään wielä wanhuuden tähden häwinneet, osottaa tuo merkki sittenkin, että he owat käsittäneet: "Oppia ikä kaikki."  Mainitut kurssit owat muuten ensimmäiset Kiikalassa ja kestäwät ne wähintään 150 tuntia. Opetus on osanottajille maksuton.

Uusi Suometar 30.12.1903

  — Jatkokurssit on pannut toimeen Kiikalan Komisuon kansakoululla k:opettaja J. Luukko. Osanottajia on wähän waille puolisataa. Opetusta annetaan kolmasti wiikossa.

Potkukelkkavarkaus (1907)

Sosialisti 15.12.1907

Poika hukkui heikkoihin jäihin (1911)

Aamulehti 29.11.1911

Hukkumistapaus Kiikalassa.

   Sunnuntaina klo 12 jälkeen päiwällä hukkui Kiikalan Johanneslundissa heikkoihin jäihin tehtailija H. Silwénin 8-wuotias poika Åke. Poika oli mennyt potkukelkalla luistimaan Säräjärwen heikolle jäälle, jolloin jää petti. Eräs awuksi rientänyt lasinpuhaltaja upposi myöskin, mutta onnistuttiin hänet, waikka waiwoin, pelastamaan

Kynttiläkruunu lahjoituksena kirkkoon (1863)

Sanomia Turusta 20.11.1863

   Kiikalasta.  Muistoksi syntymä-pitäjällensä on Brandmestari Helsingin kaupungissa herra Juha Nikander lahjoittanut Kiikalan uutteen kirkkoon hywin pulskean ja kauniin pronssi-waskiseen 24 kynttiläisen kruunun, jonka tehtaan-isäntä Kalajoella Leander Helander on tehnyt 50 hopea ruplalla. — Kiitos ja kunnia olkoon herra Nikanderille tästä rakkauden-lahjastansa!!

   Tätä ennen oli seurakunta ostanut samalta Kalajoen Helanderilta kaksi suurempaa kruunua, joista toinen on 48 ja toinen 40 kynttilän asemalla, ja owatkin mielestäni tän laiset kruunut kirkkoihin kaikista muista kruunuista sopiwimmat, niin kauneutensa kuin senkin tähden, etteiwät ne muuta muotoansa, niinkuin ulkomailta tuodut tekewät.

J. E. A.     

Johan Simonpoika Nikander, s. 17.12.1828 Kiikala Komisuo - vanhemmat Savisillan torppari Simon Mikonpoika Nikander (s. 3.11.1802 Kiikala) ja talollisen tytär Sofia Juhontytär Someron Kaskiston Majaselta (s. 5/15.2.1804). Palomestari Nikander kuoli naimattomana Helsingissä 1867-68.

Varkaita ohramakasiinissa (1888)

Päivän uutiset 21.8.1888

   — Warkaus.  Kiikalan pitäjän ohralainamakasiinista on warastettu ohria sillä tawalla, että eri paikkoihin takaseinään wuoraus-listojen alle, sammalwaron kohdalle on kaiwettu neljä reikää, jotka huomattaessa oliwat riewuilla tukitut ja joista wieläkin juoksi ohria. Huomattawa on että salwot tässä makasiinissa (on nimittäin eri ruis-makasiini) owat tehdyt seinään kiinni. Milloin nämä reiät owat tehdyt ei woida tietää, mutta ett'eiwät ne hiljakkoin ole tehdyt, näkyi siitä, että leikkaus rei'istä oli siintynyt ja wanhentuneen näköinen. Toista kymmentä tynnyriä ohria arwellaan parhaallaan olewan makasiinista poissa. 50 markan palkinnon on kuntatalous määrännyt sille, joka antaa warkaasta niin warmoja tietoja, että hän niiden nojalla woidaan tuomita tästä warkaudesta.

(Aura.)     

Kirje Kiikalasta (1888)

Turun Lehti 18.8.1888

Kirjeitä maaseuduilta.

(Turun lehdelle.)

   — Kiikalasta elokuun 3 p:nä *).

  Mitähän Kiikalastakin olisi kerrottawa?

  Niin, eipä juuri mitään! Siksipä en olekaan nähnyt mitään tietoja täältä sanomalehdeissä.

  Minä nyt koetan aloittaa, niin ehkä muutkin sitä sitten jatkawat. Sen warmaan tekewät?

  Kiikala ei ole suuri seurakunta; pieni pitäjä läänin rajamaissa. Ei mitenkään merkillisempi, kuin muutkaan naapuripitäjäät, ellei sentähden, että se on tuntuwasti tasaisempi, kuin läheiset pitäjäät näillä tienoin. Siksipä järwetkin täällä owat hywin matalarantaisia ja muutenkin kokonaisuudessaan werrattain mataloita ja liejupohjaisia.

  Ettei tämä seurakunta ole niin erittäin rikkailla luonnon antimilla warustettu, sen huomaa jo ensi silmäyksellä. Kyllä sentään täälläkin toimeen tullaan, kuin wisusti ja säästäwäisesti eletään.

   Tullaan sitten Kiikalankin merkillisyyksiin.

  Keltaiseksi maalattu puukirkko kaksine tornineen näyttää kaukaa katsottuna koko siewältä niin että  — äläpäs mitä!  —  luulet edessäsi seisowan komean tiilikirkon. Waan tulet lähemmäksi, huomaatkin, ettei se niin warsin siewä ja komea ole.

  Kirkon sisustus ei sekään kummastusta herätä. Parwet ylt'ympäri kirkkoa korwaawat kentiesi sen ahtauden, mikä muuten alhaalla syntyisi.

  Hywä-ääniset urut tekewät jumalanpalweluksen juhlalliseksi, waikkapa ne pienetkin owat.

  Alttaritaulu, waikka onkin jotenkin suuri ja joka on kuwaawinaan Kristuksen kirkastamista, ei ole mikään mestariteos. Sen on maalannut eräs sälli, joka kirkkoa maalaessaan maalaili alttaritaulun kiikalalaisille iltatyönä. Ei kaikkea hywää yhteen paikkaan sowi.

  Kirkon sakaristossa on wielä lainakirjasto, muutamia kannettomia, wieläpä kannellisiakin nidoksia hyllyllä. Ett'ei tätä kirjastoa ole hywään aikaan käytetty, sen huomaa ensi silmäyksellä. Tämä on kaiketi sitä meidän aikakautemme edistymistä?

  Pulska kansakoulurakennus sijaitsee saman tien warrella, kuin Suomusjärwenkin kansakoulu, jonka Aura mainitsee sijaitsewan waltamaantien warrella. Wahinko waan, että ihmisillä on samasta asiasta ihan erilaiset käsitykset. Tämä kaiketi on sitä luonnon orjuutta? Kansakoulu on täällä ollut waikuttamassa jo 5 wuotta. Oppilasluku on wuosittain yhä wähentynyt, niin että wiimeksi oli waan 22 oppilasta. Se on yhteinen koulu sekä pojille että tytöille; eri lukuhuone löytyy kummallekin sukupuolelle, waikkei oppilaiden wähyyden tähden ole käytetty kuin yhtä. Sitä paitse löytyy eri käsityöhuone ja kaksi kammaria sitä warten että kaukaisemmat koulussa käwijät woisiwat niissä pitää asuntoa.

  Kiikalan kansakoulu on hywin sopiwalla paikalla järwen rannalla. Se ei ole liian kaukana eikä liian lähelläkään muita ihmis-asuntoja.

  Olenko jo kertonut teille makasiiniwarkaus-jutun? En luullakseni. Noo, warkaat kun näwersiwät tässä tuonnoin seinään läpiä ja juoksuttiwat niistä ohria säkkiinsä yön aikana. Päiwäksi tukkiwat läwet huolellisesti. Kun asia huomattiin, oliwat jo ohrat loppua tekemässä. Kyllä keinoja keksitään kaikilla aloilla.

  —  —  —  Nythän sitä olen aloittanut ja saadaanpa nähdä, että seuraajoita saan. Ja kylläpä sitä kannattaa kirjoittaa täältäkin, sillä wuodentulotoiweet owat yleensä lupaawat. Kyllä syksyllä arwaa naimaan mennä, koska perunoitakin näyttää tulewan, ell'ei halla niitä waan turmele.

  Hywästi siis, hywät lukijat ja kirjeenwaihtajat, waikkapa näkemään asti, niin käsi käteen!

Joku.    

  *) Lähettäminen erehdyksessä myöhästynyt liiaksi.